Savon tuomiokirjat, sukututkimus

Vilustuneen kapteenin kirkkomatka

lankila-1748

Kuva: Kirkon ympäristö Rantasalmen vanhimmassa pitäjänkartassa, joka on laadittu vuosina 1748–1752 ja jota säilytetään Ruotsin valtionarkistossa. Lankilan tila on kuvan vasemmassa alakulmassa.

Pyhäinmiesten päivänä 1692 kapteeni Conrad von Vegesack torkkui Rantasalmen kirkon penkissä hattu kasvojensa päällä, omien sanojensa mukaan siksi, että hän oli vilustunut. Hän oli jo muutamana pyhänä aiemmin ärsyyntynyt siitä, että kersantti Sölferarm tuli istumaan hänen penkkiinsä, vaikka Conrad oli itse upseeri ja Sölferarm pelkkä aliupseeri.

Tänä pyhäinpäivänä Conradin kärsivällisyys loppui, kun Sölferarm taas kerran tunki hänen penkkiinsä. Hän kääntyi vasemmalla puolellaan istuneen lankonsa Skogin[1] puoleen ja kysyi, kenen luvalla kersantti oikein tuli siihen heidän penkkiinsä istumaan. Skog koetti kuiskata – ettei kirkkoväki häiriintyisi – että hän oli antanut kersantille siihen luvan. Conrad ei kuitenkaan saanut lankonsa vastauksesta selvää, koska hänen vasemman korvansa kuulo oli niin huono, joten hän toisti kysymyksensä kovempaa. Silloin lankomies potkaisi häntä jalkaan ja käski olla vaiti. Conradin muistin mukaan kirkossa ei sen jälkeen tapahtunut mitään mainittavaa.

Myöhemmin asiaa kuitenkin puitiin käräjillä, jolloin saarnavuorossa ollut kappalainen Aron Kyander todisti, että Conrad oli pitänyt saarnatuolin alla niin kovaa metakkaa, että hänen oli pitänyt keskeyttää saarnansa ja pyytää häntä olemaan hiljaa. Kun siitä ei ollut mitään apua, hän oli alkanut saarnatuolista kysellä, eikö paikalla ollut ketään kruununpalvelijaa, joka olisi voinut ottaa asian hoitaakseen. Silloin Conrad oli huutanut Kyanderille ”Predijka du Präst, du har ingenting giöra medh wår saak” (Saarnaa sinä vain pappi, ei sinulla ole meidän asiamme kanssa mitään tekemistä). Osa ruotsia taitavista kirkkovieraista oli vielä kuullut Conradin huutaneen ”Predijka i Jesu nampn!” (Saarnaa Jeesuksen nimessä).

Käräjillä oltiin lopulta kuitenkin kaikkein eniten kiinnostuneita siitä, oliko Conrad oikeasti aatelinen vai ei. Siitä kun ei ollut selviä todisteita. Jos hän oli aatelinen, hänen olisi voitu katsoa olleen oikeutetusti närkästynyt siitä, että aatelinen aliupseeri istui hänen, aatelisen upseerin penkkiin. Sen sijaan aatelittoman upseerin ja aatelisen aliupseerin keskinäinen arvojärjestys oli niin vaikea kysymys, että sitä seurakunta joutui kyselemään tuomiokapitulista asti.[2] Elettiinhän 1600-lukua, jolloin kirkon penkkijärjestys oli elämän tärkeimpiä asioita.

Asia lykättiin seuraaviin käräjiin, ja odotettiin, että Conrad hankkisi niihin mennessä todisteita aateluudestaan. Conrad kirjoittikin veljelleen, joka oli kauppiaana Riiassa ja selitti sitten, ettei hän eikä veli tiennyt, oliko heidän isänsä palvellut sotaväessä, mutta sanoivat tämän olleen vuokraajana Arendborgissa Saarenmaalla. Itse Conrad kertoi kuitenkin kärsineensä paljon armeijan palveluksessa ja olleensa vankina niin Puolassa kuin Venäjälläkin; lisäksi hän perusteli ylhäistä syntyperäänsä viittaamalla setiinsä Gotthardiin ja Cordiin, jotka olivat pormestarin ja linnakreivin arvoisia miehiä Riiassa ja Hampurissa.

Todisteet eivät kuitenkaan riittäneet, ja huomio kiinnittyi taas Conradin mekkalointiin kirkossa. Conrad yritti hätäpäissään todistella, ettei hän ollut ostanut samana aamuna paloviinaa kuin kolmella äyrillä, eikä ollut edes juonut siitä kuin osan. Paljon siitä ei ollut apua, sillä käräjille ilmaantui vielä todistajia, joiden mukaan Conrad oli jo niin vanha ja heikko (hän oli 47-vuotias), ettei hänen tarvinnut saada kuin yksi viinaryyppy tai tuopillinen olutta, ja hän oli jo aivan päissään. Kapteeni sai siis isot sakot, joita hän ei köyhyytensä takia pystynyt maksamaan, ja joutui pariksi viikoksi vedelle ja leivälle.[3]

Conrad oli kuitenkin koko ajan oikeassa, sillä kuningas Sigismund oli aateloinut hänen esi-isänsä jo vuonna 1598. Rantasalmelle asti siitä asiasta saatiin kirjalliset todisteet kuitenkin vasta Conradin kuoleman jälkeen.

Vegesackin suku (lausutaan Feisak) oli alun perin kotoisin Saksasta. Sukuun kuulunut Albert Vegesack muutti veljiensä kanssa Münsteristä Tallinnaan 1400-luvulla,[4] ja monet heidän jälkeläisistään elivät sittemmin porvareina Baltiassa. Virosta Rantasalmelle muuttanut Conrad oli aluksi naimisissa Beata Harnesksköldin kanssa ja solmi tämän kuoltua toisen avioliittonsa Lankilan emännän Ingeborg Langin kanssa. Heidän tyttärensä Catharina ja tämän puoliso vänrikki Johan Bagge ovat Savon Bagge-suvun kantavanhemmat.

Viitteet:

[1] Tämä Conradin lanko oli hänen vaimonsa Ingeborg Langin eno, vänrikki Hans Albrecht Skog.

[2] Soininen, Arvo M.: Rantasalmen historia 1954,247.

[3] Pien-Savon tk, vars. asiat 1689–1693 (KO a 4), Rantasalmen syyskäräjät 8.11.1692, s. 308 ja kesäkäräjät 15.6.1693, s. 386. Ks. myös Soininen 1954,220–221 ja 245.

[4] von Vegesack, Manfred: Herkunft und Stammtafel derer von Vegesack. Heidelberger Verlagsanstalt und Druckerei GMBH 1959,6.

5 thoughts on “Vilustuneen kapteenin kirkkomatka”

  1. Kiitos Conradin tarinasta.
    Toivottavasti sukututkija Oiva Baggelle on annettu myös tämä tieto. Oiva Baggelta on Sukuforumissa 20 Baggen sukupolven tarkka ja ansiokas selvitys. Itse olen tutkinut äitini äidin, Vilhelmiina Leskisen esipolvia isälinjassa Matti Leskiseen (s1480 Juvalla) asti. Ja Göran Leskinen-Pistolekorsin liittymistä Baggen sukuun. Historia kiinnostaa!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s